Pesäpallo – Suomen kansallispeli

Pesäpallon kehitti suomalainen yleisurheilija ja monipuolinen urheiluvaikuttaja Lauri ”Tahko” Pihkala 1910-luvulla amerikkalaisen baseballin ja Suomessa 1900-luvun alkupuolella pelatun kuningaspallon pohjalta. Ensimmäinen pesäpallo-ottelu pelattiin vuonna 1920. Pesäpallo levisi nopeasti 1920–1930-luvuilla kouluihin ja suojeluskuntiin, ja siitä alettiin puhua Suomen kansallispelinä.

Nykyään Suomen kolmanneksi suosituimman pallopelin asemassa oleva pesäpallo on säilynyt sittemmin Suomen kansallispelinä. Suomen pesäpallon pääsarja on nimeltään Superpesis. Pesäpallolla on harrastajia myös pienemmissä määrin esimerkiksi Ruotsissa ja Australiassa.

Pelin tarkoitus

Pesäpallo on kahden joukkueen välinen mailapeli, jossa joukkueet pelaavat vuorotellen sisällä ja ulkona. Tarkoituksena on omien sisävuorojen aikana tehdä juoksuja ja yrittää estää ulkovuoron aikana vastustajaa lyömästä juoksuja omalla sisävuorollaan. Sisävuoron aikana pelaajat lyövät vuorotellen palloa. Ulkopelaajista yksi toimii lukkarina eli syöttäjänä ja muut pelaajat ovat ryhmittäytyneenä kentälle. Sisävuorossa oleva lyövä pelaaja saa juoksun kierrettyään kaikki kolme pesää ja palattuaan kotipesään. Juoksujen määrä ratkaisee jaksojen voiton, ja jaksojen voitot ratkaisevat koko ottelun voiton.

Pelikenttä ja välineet

Pesäpallokentän alustana on yleensä hiekkatekonurmi, mutta sitä pelataan myös nurmi- ja hiekkakentillä. Pesäpallokentän pelialue muodostuu sivurajojen ja takarajan rajaamasta alueesta sekä kotipesästä. Sivurajat lähtevät viistosti kotipesästä kohti kakkos- ja kolmospesiä, ykköspesä sijaitsee kolmospesää kohti menevällä rajalla. Miesten kentän pituus on 96 metriä ja leveys takarajalla 42 metriä. Naisten kentän pituus on 82 metriä ja leveys takarajalla 36 metriä. Kotirajan kotipuolella sijaitseva kotipesä on puoliympyrän muotoinen alue, jonka säde on viisi metriä. Kotipesässä sijaitsee myös 60 senttimetriä halkaisijaltaan oleva syöttölautanen.

Tärkeimmät varusteet pesäpallossa ovat maila, pallo, räpylä ja kypärä. Pesäpallomailat olivat 1980-luvulle asti pelkästään puisia, mutta nykyään ne valmistetaan lasi- ja hiiliuituyhdistelmästä. Mailan on oltava Pesäpalloliiton hyväksymä.

Pesäpallo valmistetaan useassa eri vaiheessa, ja sen on täytettävä Pesäpalloliiton määrittelemät standardit pallon kimmoisuudelle. Pallon ydin on tiiviiksi puristettua trasselia, jonka päälle kääritään lankakerros, jonka päälle taas tehdään käsin kumiliuskakerros. Näiden päälle liimataan pintakerros, jonka jälkeen pallo vulkanoidaan muotoonsa uunissa teräsmuotissa. Pallo on kooltaan erikokoinen miesten, naisten ja junioreiden peleissä.

Pallon kiinniottamisen helpottamiseksi pesäpallossa voi käyttää räpylää, joka on ainoa sallittu apuväline. Räpylöitä on käytetty pesäpallossa 1930-luvulta, jota ennen pallo otettiin kiinni hansikkain tai paljain käsin. Virallisissa miesten ja naisten palloilla pelattavissa otteluissa päänsuojus on pakollinen. Sisävuorossa jokaisella pelaajalla on oltava päänsuojus lyöntivuorossa ja edetessä. Ulkovuorossa lukkarilla ja koppareilla ei tarvitse olla päänsuojusta.

Pelin kulku

Virallinen pesäpallo-ottelun kesto on 4+4+1 vuoroparia. Neljättä tasoittavaa vuoroa ei pelata, jos sisävuoroon tuleva joukkue on jo voittanut jakson. Jakso lopetetaan myös, jos sisävuorossa oleva joukkue tekee voittojuoksun. Pelin alussa suoritetaan vuoronvalinta eli hutunkeitto tuomarin johdolla mailaa apuna käyttäen. Hutunkeiton voittava kapteeni saa määrätä, aloittaako joukkue sisä- vai ulkovuorossa.

Sisävuorossa olevat pelaajat lyövät vuorollaan. Lyöjän oikeus on saada lukkarilta kolme oikeaa syöttöä. Vääristä syötöistä voidaan tuomita vapaataipaleita pesille. Lyönnin on tultava alas pelialueen sisälle, tai lyönti tuomitaan laittomaksi. Lyöjän on päästävä etenemään ykköspesälle ennen palloa kolmen syötön aikana. Tämän jälkeen hänen on edettävä järjestyksessä kakkos- ja kolmospesille, ja tämän jälkeen takaisin kotipesään, josta syntyy juoksu. Juoksija saa lähteä etenemään heti, kun pallo irtoaa lukkarin kädestä. Jos juoksija on irronnut pesältä, jolla hänellä on pesäturva, hän palaa, mikäli pallo on seuraavalla pesällä olevalla ulkopelaajalla ennen juoksijan ehtimistä pesälle. Jos ulkovuorossa oleva pelaaja saa kopin ilmasta, pesiltä irronneet pelaajat haavoittuvat, ja heidän täytyy palata kotipesään. Vuoro päättyy kolmeen paloon tai lyöjien loppumiseen.