Salibandy

Suomessa on salibandyn harrastajia noin 350 000, mikä on toiseksi suurin harrastajamäärä kaikista palloilulajista Suomessa, ainoastaan jalkapallon harrastajia on enemmän. Salibandy on jääkiekosta, katukiekosta ja jääpallosta vaikutteita saanut sisätiloissa pelattava joukkuemailapeli. Salibandyn kehittäjämaana pidetään Ruotsia, joka on myös kansainvälisissä kilpailuissa menestynein salibandymaa. Seuraavaksi eniten arvokisamitaleita salibandyssä on Suomella ja Sveitsillä.

Lajihistoria

Montrealissa Kanadassa pelattiin jo 1800-luvun loppupuolella ”floor hockey” -nimellä pelattavaa jääkiekkomuunnelmaa kaukaloiden ulkopuolella. Tästä on myöhemmin kehittynyt erilaisia omia urheilumuotojaan, joissa käytetään sisätiloihin tarkoitettavaa kiekkoa tai erilaisia palloja, eri lajeja harrastetaan myös sekä erityyppisillä rullaluistimilla että kengät jalassa. 1960-luvulla Ruotsiin tuotiin Pohjois-Amerikasta floor hockeyn pelaamiseen tarkoitettuja suoralapaisia jääkiekkomailan kaltaisia muovimailoja ja alun perin baseballin harjoitteluun lapsille tarkoitettuja rei’itettyjä muovipalloja. Näillä välineillä jääkiekon ja kaukalopallon sääntöihin pohjautuvasta ”bandygolf”-pelistä tulikin hyvin suosittu.

Leviäminen Suomeen ja maailmalle

Ruotsissa suosittu salibandy siirtyi nopeasti myös Suomeen 1970-luvulla, ja ensimmäisen suomalaisen turnauksen järjesti Helsingin yliopiston liikuntatoimista vuonna 1974. Maailman ensimmäinen salibandyseura, Sala IBK, perustettiin 21. syyskuuta 1979 Salan kunnassa Ruotsissa. Seuraa perustamassa olleesta Christer Gustafssonista tuli myöhemmin Kansainvälisen Salibandyliiton ensimmäinen puheenjohtaja. Ensimmäisestä Ruotsin mestaruudesta taisteltiin vuoden 1980 turnauksessa ja seuraavana vuonna perustettiin Ruotsin salibandyliitto, jolloin pelin viralliseksi ruotsinkieliseksi nimeksi päätettiin ”innebandy”.

Suomen ensimmäiset salibandyn SM-kisat pelattiin vuonna 1983. Suomen ja Sveitsin lajiliitot perustettiin vuonna 1985, Sveitsin lajiliitto perustettiin huhtikuussa ja Suomen salibandyliitto syyskuussa. Suomi pelasi samassa kuussa ensimmäisen maaottelunsa Ruotsia vastaan ja hävisi 13–1. Seuraavana vuonna Suomi, Ruotsi ja Sveitsi perustivat Kansainvälisen Salibandyliiton (IFF). Ensimmäinen miesten SM-sarja pelattiin myös vuonna 1986 ja naisten sarja perustettiin kaksi vuotta myöhemmin.

Arvokisoja alettiin järjestää vuonna 1994 Suomessa käytyjen EM-kisojen merkeissä. Ruotsi voitti turnauksen sekä seuraavana vuonna järjestetyn naisten EM-turnauksen. Kahden vuoden välein pelattavat MM-kilpailut aloitettiin vuonna 1996 miesten sarjassa ja vuonna 1997 naisten puolella. Miesten sarjassa Suomi on voittanut kultaa kolme kertaa, vuosina 2008, 2010 ja 2016, muuten mestaruuden on voittanut aina Ruotsi. Naisten sarjassa Suomella on kaksi kultamitalia, Sveitsillä yksi ja Ruotsilla seitsemän.

Sala IBK

Pelaaminen

Salibandyä pelataan suorakulmion muotoisessa 40 metriä pitkässä ja 20 metriä leveässä kaukalossa, jonka kulmat on pyöristetty. Kentälle on merkitty kentän keskiviiva ja keskipiste, maalialue ja maalivahdin alue sekä kuusi kiistapallopistettä keskiviivalle ja maaliviivan oletetulle jatkeelle. Kummallakin joukkueella on kaukalon sivulla vaihtoalue, joka on kymmenen metriä leveä.

Peliaika on yleensä kolme kahdenkymmenen minuutin erää kymmenen minuutin erätauoilla. Eri sarjoissa peliajat voivat poiketa tästä, mutta vähimmäisaika on kaksi viidentoista minuutin erää. Myös erätaukojen pituutta voi muuttaa. Peliaika on niin sanottua tehokasta peliaikaa, eli pelikello pysäytetään tuomarin vihellykseen jääkiekon tavoin. Erä alkaa kiistapallolla keskipisteen kohdalta, samoin toimitaan aina maalin jälkeen. Jos ottelu on normaalin peliajan jälkeen tasan, pelataan tavallisesti 10 minuutin jatkoaika, joka päättyy niin sanottuun kultaiseen maaliin heti, kun toinen joukkueista onnistuu maalinteossa. Jos peli on jatkoajan jälkeen tasan, pelataan rangaistuslaukauskilpailu.

Joukkueelta on kentällä samaan aikaan kuusi pelaajaa, joista enintään yksi saa olla maalivahti, mutta joukkue saa pelata myös ilman maalivahtia. Joukkueessa saa olla enintään 20 pelaajaa, ja pelaajia saa vaihtaa milloin tahansa, kunhan vaihto tapahtuu siihen määrätyllä vaihtoalueella.

Yleisin rangaistusmuoto salibandyssä on vapaalyönti, joka voidaan tuomita esimerkiksi mailan painamisesta, korkeasta mailasta, jalkasyötöstä, toisen pelaajan työntämisestä tai estämisestä tai maalivahdin häiritsemisestä. Pelaajille voidaan myös tuomita kahden tai viiden minuutin henkilökohtaisia rangaistuksia tai joukkuerangaistuksia vakavammista rikkeistä, tai jopa pelirangaistuksen.